Mitä maadoittuminen tarkoittaa psykofyysisessä fysioterapiassa?
Maadoittuminen on termi, joka herättää monenlaisia mielikuvia. Se voi kuulostaa henkiseltä tai "spirituaaliselta", mutta psykofyysisessä fysioterapiassa maadoittuminen viittaa hyvin konkreettiseen, keholliseen kokemukseen: siihen, että keho on yhteydessä alustaan ja että olemme läsnä tässä hetkessä.
Alun perin maadoittaminen on sähkötekniikan termi. Siinä tarkoitetaan virtapiirin yhteyttä maahan. Ihmisen kohdalla maadoittuminen kuvataan usein samankaltaisena "yhteytenä maahan" – kuin kehon energia suuntautuisi alaspäin ja painovoima auttaisi kehoa asettumaan ilman ylimääräistä ponnistelua.
"Maadoittuminen on konkreettinen tunne yhteydestä maahan. Tunne siitä, kuinka keho vastaa maan vetovoimaa asettumalla samaan tapaan kuin vesi asettuu kannun pohjalle, alimmalle tasolle." (Odgen & Fisher 2016)
Tämä lause kiteyttää hyvin sen, mistä maadoittumisessa on kyse: kehon "laskeutumisesta" ja painon hyväksymisestä osaksi tukevan alustan tarjoamaa kannatusta.
Maadoittuminen on kokemus – ei pelkkä ajatus
Psykofyysisessä fysioterapiassa maadoittuminen syntyy usein kokemuksen kautta, ei pelkän ajattelun tai puheen kautta. Voimme toki puhua maadoittumisesta ja lukea siitä, mutta todellinen kokemus syntyy vasta kehollisen havainnon kautta. Sanojen kautta kuvaaminen voi tuntua hapuilulta, kun taas kehossa koettu "laskeutuminen" tuntuu luonnolliselta.
Maadoittumisen kokemus liittyy usein myös turvallisuuden ja vakauden tunteeseen. Sanonnat kuten "jalat maassa" tai "seisoa omilla jaloillaan" viittaavat usein siihen, että ihminen on voimakas, vakaa ja kykenee tukemaan itseään. Mutta onko maadoittuminen vain voimakkuutta, vai liittyykö siihen myös kyky olla läsnä, rauhoittua ja laskea jännitystä?
Kun maadoittuminen häviää – mitä se tuntuu kehossa?
Hankalan tilanteen tai voimakkaan tunnekokemuksen äärellä moni tunnistaa sen, että "maa katoaa jalkojen alta". Psykofyysisessä viitekehyksessä tämä tarkoittaa usein sitä, että kehon ja mielen yhteys katkeaa: keho voi tuntua kevyeltä, epävakaalta tai irralliselta, ja läsnäolo tässä hetkessä heikkenee.
Erityisesti järkytys, säikähtäminen tai hätäännys nostavat usein energiaa ylöspäin kehossa. Hengitys voi muuttua pinnalliseksi, lihaksisto jännittyä ja keho valpastua. Tällöin yhteys alustaan ja maahan heikkenee, ja kehon "laskeutuminen" jää puuttumaan.
Maadoittuminen ei ole sama asia kuin jämäkkä jännitys
Moni ajattelee, että maadoittuminen tarkoittaa vain "vahvaa ja jämäkkää" kehoa. Totuus on kuitenkin, että maadoittuminen voi olla myös pehmeää, rentoa ja luonnollista.
Jos maadoittaminen toteutuu liiallisena jännityksenä, keho voi olla voimakkaasti "aktiivisessa tilassa", jossa lihaksisto ylläpitää asentoansa jatkuvasti. Tällöin maadoittuminenei ole rauhoittava kokemus, vaan pikemminkin "voimalla ylläpidetty" tila.
Hyvä maadoittumisen kokemus tukee kehon keveyttä ja sopivaa lihasvoimaa. Se tarkoittaa sitä, että keho kantaa itse itsensä ilman, että se joutuu jatkuvasti jännittämään tai ponnistelemaan.
Miten maadoittumista voi harjoittaa käytännössä?
Maadoittumisen kokemukseen voi olla monia väyliä. Yksinkertainen tapa alkaa havainnoida kehoa, on kiinnittää huomio jalkapohjiin ja niiden kontaktin tunteeseen alustaa vasten. Mitä tunnen jalkojeni alla? Miten kehon paino jakautuu? Miltä kehon painon siirrot tuntuvat? Tämä on tapa vahvistaa yhteyttä omaan kehoon ja ympäristöön. Muistutan, että luettuna se ei herätä tuntemuksia, mutta kokemuksena ja psykofyysisenä oivalluksena se on vahva.
Maadoittuminen psykofyysisessä fysioterapiassa
Psykofyysisessä fysioterapiassa maadoittuminen on osa kokonaisuutta. Kokemuksellinen harjoittelu toisen kanssa auttaa pääsemään alkuun, jonka jälkeen kokemusta voi vahvistaa osana omaa arkea. Psykofyysinen työskentely vahvistaa kehon ja mielen yhteyttä. Maadoittuminen ei ole "taikatemppu", vaan portti kohti psykofyysistä oivallusta.
Marjaana
Tekstin lainausten lähteenä käytetty teosta: Odgen, P. & Fisher, J. (2016). Sensomotorinen psykoterapia.