Kehotietoisuus arjessa - miten olla läsnä ilman jatkuvaa tarkkailua?

Miten olla kehotietoinen olematta jatkuvasti tietoinen kehostaan?

Kehotietoisuus arjessa – joustava yhteys kehoon

Kehotietoisuudesta puhutaan usein kuin siitä olisi löydettävissä jokin pysyvä tila, johon kerran asetuttuaan ihminen voisi jäädä. Todellisuudessa se on enemmänkin aaltoileva suhde: välillä huomio palaa luontevasti kehoon, omaan hengitykseen, liikkeeseen tai tuntemuksiin, välillä se karkailee arjen ajatuksiin ja tekemisiin. Kehotietoisuus ei ole jatkuvaa tarkkailua, vaan ennemminkin mahdollisuus palata, huomata ja tunnistaa.

Saatamme ajatella, että jos on kehollisesti tietoinen, pitäisi koko ajan kuunnella jokaista jännitystä, kipua tai sykkeen muutosta. Ikään kuin elämästä tulisi loputonta skannaamista, seuraamista ja arvioimista. Kehollinen läsnäolo ei kuitenkaan tarkoita jatkuvaa tarkkailua. Se on enemmänkin suhteen rakentamista omaan kehoon niin, että luottamus vahvistuu. Kun luottamus on olemassa, ei tarvitse koko ajan kysellä, onko kaikki kunnossa. Vähän kuin hyvässä ihmissuhteessa, jossa riittää, että tietää toisen olevan siinä.

Kehotietoisuus arjen pienissä hetkissä

Joskus kehotietoisuus tuntuu olevan vaivatonta ja helppoa. Miellyttäviä tuntemuksia on helpompi fiilistellä tai keveyttä aistia. Toisinaan taas huomaa, että päivät kuluvat ilman että kehoon kiinnittää huomiota lainkaan ja vasta illalla väsyneenä pysähtyy tuntemaan, miten hartiat painuvat kasaan tai jalat ovat kipeät päivän kulkemisesta. Näissä hetkissä voi huomata, että kehotietoisuus ei ole katoavaa, vaan se jää odottamaan taustalle. Se ei vaadi jatkuvaa läsnäoloa, vaan tarjoaa tilaisuuden tulla takaisin yhä uudelleen.

Ehkä voisi ajatella, että kehotietoisuus on kuin hiljainen taustamusiikki. Se soi siellä, vaikka emme jatkuvasti keskittäisi huomiotamme siihen. Välillä saatamme kuunnella sitä tarkemmin, välillä se vain kannattelee ilman että siihen kiinnittää huomiota. Kun tietää, että musiikki on olemassa, sen voi antaa virrata taustalla ja silti olla osa kokemusta.

Arjessa tämä liike voi näkyä pieninä välähdyksinä. Kun nostaa kahvikupin aamulla, voi hetken huomata sen lämmön kämmenessä. Kun kiireessä juoksee bussiin, saattaa vasta istuutuessaan tajuta sydämen sykkeen ja hengityksen kiihtymisen. Kun illalla makaa sängyssä, voi huomata, miten vartalo laskeutuu painavana patjaa vasten. Nämä eivät ole hetkiä, joita pitäisi jatkuvasti "vahtia", vaan ennemminkin muistutuksia siitä, että yhteys on olemassa, vaikka se välillä unohtuisikin.

Kehotietoisuuden luonnollinen rytmi - aaltoilua, ei pysyvä tila

Kehon ja mielen välinen suhde ei ole jatkuvaa tarkastelua, vaan enemmänkin luottamusta siihen, että yhteys löytyy aina uudelleen. Se ei ole projekti, jota pitäisi hallita kellon ympäri, vaan pikemminkin elävä rytmi: välillä syvempi ja tietoisempi, välillä kevyempi ja huomaamattomampi. Kehotietoisuus voi siis olla arkista ja hienovaraista. Se ei aina ole syvä harjoitus tai tietoinen pysähtyminen. Joskus se on pelkkä vilkaisu sisäänpäin, lyhyt katse omaan olemiseen. Joskus se taas on kuin avautuva ikkuna, joka päästää sisään raikkaan ilman ja laajentaa maisemaa.

Kehotietoisuus saa hiipua ja palata, se saa olla läsnä ja vetäytyä taka-alalle, ilman että sen arvo katoaa. Sen äärellä ei tarvitse tulla valmiiksi. Joskus voi huomata, että kehollinen tietoisuus nousee vahvimmaksi juuri silloin, kun siihen ei edes pyri. Luonnossa kävellessä, meren äärellä ollessa tai kaupungin vilskeessä – keho ja mieli sulautuvat toisiinsa niin, ettei tarvitse tarkkailla mitään. Kehotietoisuus tapahtuu lopulta itsestään.

Tärkeää on se, että huomaa tietoisuuden tason vaihtelun olevan luonnollista. Ei ole tarkoituskaan olla koko ajan tietoinen jokaisesta tuntemuksesta. Kehossa saa tuntua hankalalta, saa olla jännittynyt ja vireystilat voivat vaihdella. Keho ei kaipaa jatkuvaa valvontaa, vaan yhteyttä, joka on joustava ja lempeä. Juuri tämä joustavuus tekee siitä kantavan – tietoisuus ei tukahduta elämää, vaan avaa sille tilaa.

Kehollinen läsnäolo ja luottamuksen rakentaminen

Kun asiaa ajattelee näin, kysymys ei lopulta ole siitä, miten olla koko ajan tietoinen, vaan siitä, miten tulla tietoiseksi silloin kun on tarve. Miten sallia tietoisuuden liike – että se saa virrata sisään ja ulos, syventyä ja hälvetä, kuin luonnollinen rytmi?

Vastaanotolla kehotietoisuuden äärelle kuljetaan rauhassa, yksi askel kerrallaan. Kun suhde omaan kehoon on haastava, koetaan voimakkaita vireystilan vaihteluita tai läsnäolo nykyhetkessä syystä tai toisesta hetkittäin rakoilee, on tärkeää osata ottaa askel myös taaksepäin. Työskentely on usein alkuun hyvin hienovaraista ja sisältää myös kontaktin vahvistamista ympäristöön.

Kehotietoisuus ei ole staattinen tila, vaan liike, johon voi luottaa ilman, että sitä täytyy jatkuvasti ohjata. Hengitys virtaa, keho kantaa, elämä jatkuu. Tietoisuus voi palata aina uudelleen, silloin kun on sen aika ja sille on tarvetta. Luottamus omaan kehoon voi kasvaa.

Haluatko havainnoida omaa kehotietoisuuttasi?

Näillä arjen hetkillä pääset alkuun kohti kehollisen läsnäolon kokemuksia:

• Pysähdy ja tunnustele: Kysy itseltäsi, missä kohtaa kehossasi kokemasi tunne tuntuu.

• Hengitys tukena: Aseta käsi koetun kehollisen jännityksen kohdalle ja hengitä rauhallisesti tunnustellen mitä käden alla tapahtuu.

• Liike vapauttaa: Pyöritä hartioita, keinuttele kehoa tai venyttele lempeästi. Miten huomaat sen vaikuttavan olotilaasi?

• Kirjoita auki: Kirjoita vapaasti suodattamatta oman kehon tuntemuksia ylös paperille.